Päänsiirto

Rauhoittava ääni puhui istuen päälläni. Se vakuutti minulle, että tämä olisi ainoa oikea ratkaisu.

Asiat olivat olleet vähän kummallisesti päänsiirron jälkeen. Haamukipuna tunsin vanhan pääni nykyiseni päällä. Toisinaan se puhui minulle. Aluksi se vain kyseenalaisti, miksi halusin vaihtaa päätäni. "Ulkonäköpaineet", vastasin sille. Hiljalleen puheet kehittyivät... mielenkiintoisiksi.

En ollut aiemmin käyttänyt moottorisahaa, mutta vanha pääni oli jostain tämän taidon oppinut.

"Paina tuosta ja vedä tuosta."

Kone lähti käyntiin ensimmäisellä yrittämällä. Se surisi kauniisti. Terä kiilteli auringonvalossa, kun suuntasin sitä lähemmäs kaulaani.

Saha meni ihosta läpi helposti. Verta alkoi lentää. Hetkessä uusi pääni oli lattialla räpyttämässä silmiään ja aukomassa suutaan. Sammutin sahan.

Haamupää oli jälleen vallassa. Näin maailman uusin vanhoin silmin. Istuin alas, ja aloin laulamaan.

Poliisien ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun he astuivat olohuoneeseeni ja näkivät päättömän kehon istumassa, pää ja moottorisaha vieressään lattialla. Jostain kuului hiljaista laulua.

Sairaalassa lääkärit olivat aivan yhtä ihmeissään. Vaikkei keholla näkynyt päätä, oli minulla silti pulssi. He lukitsivat minut valkoiseen huoneeseen. Tykkäsin enimmäkseen istuskella sängyllä valkoisessa sairaalakaavussa.

Huoneessani oli televisio. Laitoin sen päälle ja katsoin uutisia itsestäni. Toimittajia päästettiin haastattelemaan minua. He kysyivät kaikenlaisia kysymyksiä, joihin myös vastasin. He eivät kuitenkaan kuulleet minua.

Minua ruokittiin letkuilla ja minusta otettiin varmaankin kaikki mahdolliset kokeet.

Lopulta joku keksi tuoda paikalle henkimaailmasta ymmärtävän henkilön. Tämä käytti outoja laitteitaan, ja onnistui saamaan kiinni tilastani. Oltuani sairaalassa kuukausia, minut päästettiin kotiin. Oman päänsä irtileikkaaminen ei ole laitonta.

Ajan myötä ihmiset tottuivat näkemään minut kaduilla ja kaupoissa - osittaisen haamutytön.

Minun jälkeeni päänsiirtoleikkausten suosio koki pienen kolauksen, mutta myöhemmin sain kuulla henkilöistä, joille päättömyydestä tuli muoti-ilmiö. Jotkut heistä kuolivat yrittäessään, mutta osa jäi henkiin. Ilmiö kasvoi hiljalleen valtavirraksi. Pian koko maailma oli täynnä päättömiä ihmisiä - poislukien hipsterit, jotka halusivat pitäytyä vanhassa.