Enkeli

Lounaskahvila Enkeli, Esplanadinkatu, Helsinki, iltapäivä. 

Kalliiseen pukuun pukeutunut mies astuu sisään lounaskahvila Enkeliin. Hänellä on vain vähän aikaa syödä ennen seuraavaa kokousta, joten hän tilaa mahdollisimman simppelin annoksen: perunamuusia ja lihapullia. Ja toden totta, viisi minuuttia myöhemmin hänen eteensä saapuu juurikin tuo annos.  

Samalla hetkellä lounaskahvila Enkeliin astuu sisään vihreään jakkupukuun pukeutunut nainen. Hän näyttää vähän hermostuneelta, ja sitä hän onkin. Marialle oli juuri aiemmin samana päivänä asennettu päähän implantti, jonka avulla hän kykenee puhumaan puheluitaan helposti - päänsisäinen handsfree. Maria istuu alas ja näkee pukumiehen. Koska hän on vielä hieman pyörällä päästään, saa hän päähänsä mennä iskemään kyseistä miestä.  

“Hei”, aloittaa Maria. 

“Hei vain”, vastaa pukumies. 

“Käytkö usein täällä?” iskee Maria. 

“En kylläkään”, toteaa pukumies. 

“Mikä sun nimi on?” sanoo Maria lirkutellen. 

“Joosef.” 

He jatkavat keskustelua hetken, ja vaihtavat puhelinnumeroita. Mies poistuu, sillä hänellä tosiaan on kiire. Maria jää siemailemaan tilaamaansa kahvia ja katsomaan ulos ikkunasta kirkkaaseen kevätpäivään. 

Kaikki vaikuttaa olevan erittäin hyvin, kunnes yhtäkkiä Maria alkaa kuulla päässään tikitystä. Ensin hän ajattelee vain kuulevansa seinällä roikkuvan kellon, mutta ei, tikitys alkaa voimistua. Se voimistuu voimistumistaan, eikä Maria voi käsittää, mistä oikein on kysymys. Hän päättää mennä vessaan, jotta saisi olla hetken rauhassa. 

Seuraavana päivänä vessaan menevä kahvilan asiakas löytää päättömän Marian lattialta, ja pienet veriset jalanjäljet, jotka kulkevat vessan ikkunasta ulos.