Salomonin kengät

Uni on omakohtainen, subjektiivinen nukkumisen aikana koettava elämys, jossa esiintyy ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia. Unen sisältö saattaa muistuttaa tarinaa, joka etenee epäloogisesti ja absurdisti; arkielämän ilmiöt näyttäytyvät vääristyneinä ilman minkäänlaisia ”rajoja”. Erityisesti REM-univaiheen aikana esiintyvät unet ovat surrealistisia ja epäloogisia.

-Wikipedia

Katson eteiseen, sen lamppu on palanut. Kasa kenkiä tuijottaa takaisin, vaiti. Kävelen lähemmäs, otan käsiini Salomonin kengät. Kaadan niistä kasan hiekkaa matolle. Hiekka näyttää leviävän hienosti. Oikeastaan se laajenee.

Olen aavikolla aamutakissani. Paitsi että se on vaihtunut kerjäläisen ryysyiksi. Kengät ovat muuttuneet sandaaleiksi. Laitan ne jalkaani ja lähden kävelemään. Autiomaa näyttää taipuvan polttavan auringon alla, ja se vääntyy suureksi suppiloksi, jonka läpi kuuma valonsäde suuntautuu suoraan minuun.

Huuleni halkeavat janosta, kaipaan vettä enemmän kuin vuosiin. Yhtäkkiä kärventävä kuumuus vaihtuu rankkasateeksi. Hiekka peittyy veteen. Tulva. 

Kellun valtameressä. Missään ei näy laivaa tai pelastusrengasta. Viereeni ajelehtii laatikko. Avaan sen, sisällä on sukeltajan varusteet. Puen ne ylleni seisoen veden päällä. Hyppään veden pinnan läpi ja sukellan. Kirkkaanväriset kalaparvet uivat ohitseni. Näen allani veteen uponneen kaupungin, Atlantis. Mutta se ei ole korallin peitossa. Kultaiset rakennukset näyttävät niin kovin kauniilta. 

Yhtäkkiä suuri käsi tulee veteen ja vetää kylpyammeen tulpan irti pohjasta. Imeydyn pyörteeseen ja liu’un suunnatonta viemäriputkea pitkin minuuttien ajan. Lopulta tömähdän marmorilattialle.

Nousen ylös ja katson vaatteitani, ne ovat vaihtuneet takaisin kerjäläisen ryysyihin ja sandaaleihin. Katson ympärilleni, olen jonkinlaisessa loisteliaassa salissa, jonka reunoilla on kivisiä pylväitä. 

Pahaa tai ahdistavaa unta sanotaan painajaiseksi.

-Wikipedia

Valtaistuimeltaan minua tuijottaa Salomo, Israelin kuningas. Viereeni ovat ilmestyneet äitini ja tyttöystäväni. Heistä kumpikin vaatii minun huoltajuuttani. Samanaikaisesti minut sidotaan suureen kivipöytään makaamaan. Yritän huutaa, mutten saa sanaakaan suustani.

Salomo pohtii ratkaisuaan pitkään. Lopulta hän pyytää palvelijaansa tuomaan miekkansa. Se kädessään Salomo nousee istuimeltaan ja kävelee viereeni.

”Onko sinulla jotain sanottavaa tähän asiaan?” hän kysyy.

Yritän puhua, mutta sanat juuttuvat kurkkuuni.

Salomo nostaa miekkansa ja lyö minut keskeltä kahtia. Minut irrotetaan pöydästä, ja toinen puoliskoni annetaan äidilleni ja toinen tyttöystävälleni. He näyttävät olevan erittäin tyytyväisiä päätökseen, sillä he hymyilevät ja halaavat toisiaan.

Sigmund Freud esitti teoksessaan Unien tulkinta, että uni on väylä ihmisen piilotajuntaan.

-Wikipedia

Huomaan olevani jälleen kokonaisena istumassa sohvalla. Nyt minua tuijottaa parrakas mies muistikirja ja kynä käsissään. Freud esittää minulle kysymyksiä saksaksi, ja minä ymmärrän häntä, sillä myös vastaan hänelle sujuvalla saksalla. Puhumme tuntikaupalla, ja istunnon lopuksi hän tarjoaa minulle sikarin. Otan sen vastaan, vaikken edes polta. Sigmund sytyttää tulitikun, joka imee kaiken valon huoneesta. Pimeydessä loistavalla liekillä hän sytyttää ensin omansa ja sitten minun sikarini. Istumme kaksin pimeässä huoneessa ja katsomme kuinka savukiehkurat tanssivat yläpuolellamme neonväreissä. 

Hiljaisuuden vallitessa värit leviävät taivaalle, niistä tulee revontulia. Olen jälleen yksin, nyt tunturissa, Lapissa, on yö. Päälläni on vaellusvaatteet ja selässäni rinkka. Jaloissani on Salomonin vaelluskengät. Vaellan läpi yön ilman karttaa, sillä tiedän suunnan. Huiputan tuntureita matkan varrella. Hengitän Lapin luonnon kauneutta.

Lopulta edessäni häämöttää tuttu mökki. Avaan sen oven, ja sisältä minulle hymyilee rakkaani. Riisumme vaatteemme ja kömmimme keskeltä yhdistettyihin makuupusseihimme. Suutelemme. Samassa kamera alkaa vetäytyä taaksepäin. Kuva laajenee kauniiseen maisemaan. 

Uni lähestyy loppuaan, tiedän sen.