Punainen/Vihreä
"Tervetuloa, istukaa alas."
Joonas on viimein päässyt Kokeeseen, ja häntä jännittää - todella paljon. Kokeessa on suuret panokset, sillä jos hänelle näytetään vihreää valoa, pääsee hän Paratiisiin, mutta jos väri onkin punainen, joutuu hän takaisin Kerrostaloon, jossa hänen täytyy katsoa 18 tuntia päivässä tosi-tv-ohjelmia, joiden tarkoituksena on opettaa, kuinka Paratiisissa tulee käyttäytyä. Joonas tietää olevansa valmis, hän tietää ohjelmien ohjeet jo läpikotaisin, niin monia kuukausia on hän jo niitä päntännyt.
"Ki-kiitos." vastaa Joonas.
Kvartsinvärinen huone on pieni, ja sen keskellä on vain pöytä, jonka molemmilla puolilla on tuoli: yksi haastateltavalle ja toinen Haastattelijalle. Haastattelijalla on päällään musta jakkupuku, ja sähkönsiniset silmälasit, joita tummanvioletti huulipuna korostaa entisestään. Huoneen seinällä, suoraan Joonaksen edessä, on kaksi lamppua, joista arvatenkin toinen on vihreä, ja toinen punainen.
Joonaksen kädet ja jalat sidotaan, ja hänen käsivarteensa laitetaan Nappi.
"Totuuden vuoksi", sanoo Haastattelija. Joonas nyökkää, hän tietää tämän kyllä. Kylmä tuskanhiki valuu pitkin Joonasta, hän yrittää rentoutua, mutta turhaan. Haastattelija aloittaa:
"Joonas. Haluaisin sinun kertovan minulle ensiksi lapsuudestasi."
"Ööm, okei, no, lapsuuteni oli melko normaali, asuimme äitini ja veljeni kanssa harmaassa kerrostalossa kaupungin keskustassa. Seutu oli mukavaa, ja-"
Joonaksen ajatuksen keskeyttää se, että hän näkee yhtäkkiä edessään äitinsä ja veljensä. Ja heti seuraavassa hetkessä sen, kuinka he jäivät auton alle, ja kuolivat.
"Onko kaikki hyvin Joonas?"
"On, anteeksi. Niin siis seutu oli mukavaa, ja olin hyvä koulussa. Minulla oli muutama hyvä ystävä."
"Selvä. Kertoisitko seuraavaksi, mikä on suurin heikkoutesi?"
"No, en oikein tiedä onko min-", ehtii sanoa Joonas, ennen kuin uusi näky yllättää hänet. Nyt hän ei kuitenkaan ole enää samassa huoneessa, vaan metsän keskellä. Hän ei istu tuolissa, vaan seisoo. Joonas kuulee jotain ääntä vähän matkan päästä. Hän lähtee kävelemään sitä kohti. Pusikon takana hän näkee itsensä repimässä vaatteita kirkuvan naisen päältä. "Ei, älä!" huutaa nainen, mutta hänen kimpussaan oleva Joonas ei näytä välittävän, vaan jatkaa vain raiskaamista. Joonas katsoo itseään kauempaa, ja itkee.
Metsä hänen ympärillään haihtuu pois, ja hän on yhtäkkiä pimeällä kujalla. Joonas löytää kädestään rikkinäisen lasipullon, joka on verinen. Maassa makaa vanha mies, jonka kasvot ovat veriset, ja vaatteet repaleiset. "Ei, älä!" hän huutaa. Joonas tiputtaa kauhuissaan pullon maahan ja juoksee pois.
Tultuaan kulman taakse, hänen edessään näkyy uusi kohtaus menneisyydestä. Joonas istuu autossa, ja häntä kohti kävelee pieni tyttö. "Haluatko karkkia?" kuulee Joonas sanovansa. Tyttö nousee autoon, ja Joonas ajaa pois.
Sitten hän hätkähtää hereille ja näkee Haastattelijan kvartsinvärisessä huoneessa.
"Ei minulla ole heikkouksia." sanoo Joonas, ja yrittää estää kyyneleiden valumisen.
"Selvä. Viimeinen kysymys: Miksi sinun tulisi päästä Paratiisiin?"
"Koska olen hyvä ihminen."
Silloin kirkkaat valot syttyvät, ja vasemmanpuoleinen seinä nousee ylös. Sen takaa paljastuu studioyleisö.
"Noniin hyvä yleisö täällä studiossa ja siellä kotikatsomoissa, mitä mieltä olette? Olemme nyt nähneet Joonaksen mieleen, mutta, nyt seuraa illan tärkein kysymys: Onko Joonas Paratiisin arvoinen? Te tiedätte mitä tehdä, äänestäkää N-Y-T NYT!"
Sekä vihreä, että punainen valo syttyvät palamaan, ja alkavat vilkkua.
"Punainen vai vihreä, punainen vai vihreä?!" huudattaa Haastattelija yleisöä.
Hiljalleen punainen lamppu sammuu, ja vihreä jää palamaan. Joonas on hämmentynyt, mutta helpottunut. Hänen tuolinsa alkaa liikkua, kohti Paratiisia.
"Hei hei Joonas, hyvää matkaa Paratiisiin!" huutaa Haastattelija leveä hymy kasvoillaan.
Lamppuseinä nousee ylös, ja sen takaa paljastuu suuri uuni, joka on auki. Joonas tajuaa tilanteensa hyvin nopeasti, ja alkaa rimpuilla tuolissa.
"Ei, älä!" hän huutaa monta kertaa, kun tuoli liikkuu hitaasti, mutta varmasti uuniin, jonka raskas ovi sulkeutuu, ja joka sihisten käynnistyy. Suuret tulipatsaat syöksyvät uunin seinistä ja Joonas huutaa viimeiset huutonsa kameran, ja miljoonien katsojien edessä.
"Seuraavalla viikolla Punainen/Vihreä -ohjelmassa vieraanamme on sarjamurhaaja Pekka. Voi pojat, siitä tulee hieno ohjelma. Sitä ei kannata missata. Ensi viikkoon, hei heiiii!"
Joonas on viimein päässyt Kokeeseen, ja häntä jännittää - todella paljon. Kokeessa on suuret panokset, sillä jos hänelle näytetään vihreää valoa, pääsee hän Paratiisiin, mutta jos väri onkin punainen, joutuu hän takaisin Kerrostaloon, jossa hänen täytyy katsoa 18 tuntia päivässä tosi-tv-ohjelmia, joiden tarkoituksena on opettaa, kuinka Paratiisissa tulee käyttäytyä. Joonas tietää olevansa valmis, hän tietää ohjelmien ohjeet jo läpikotaisin, niin monia kuukausia on hän jo niitä päntännyt.
"Ki-kiitos." vastaa Joonas.
Kvartsinvärinen huone on pieni, ja sen keskellä on vain pöytä, jonka molemmilla puolilla on tuoli: yksi haastateltavalle ja toinen Haastattelijalle. Haastattelijalla on päällään musta jakkupuku, ja sähkönsiniset silmälasit, joita tummanvioletti huulipuna korostaa entisestään. Huoneen seinällä, suoraan Joonaksen edessä, on kaksi lamppua, joista arvatenkin toinen on vihreä, ja toinen punainen.
Joonaksen kädet ja jalat sidotaan, ja hänen käsivarteensa laitetaan Nappi.
"Totuuden vuoksi", sanoo Haastattelija. Joonas nyökkää, hän tietää tämän kyllä. Kylmä tuskanhiki valuu pitkin Joonasta, hän yrittää rentoutua, mutta turhaan. Haastattelija aloittaa:
"Joonas. Haluaisin sinun kertovan minulle ensiksi lapsuudestasi."
"Ööm, okei, no, lapsuuteni oli melko normaali, asuimme äitini ja veljeni kanssa harmaassa kerrostalossa kaupungin keskustassa. Seutu oli mukavaa, ja-"
Joonaksen ajatuksen keskeyttää se, että hän näkee yhtäkkiä edessään äitinsä ja veljensä. Ja heti seuraavassa hetkessä sen, kuinka he jäivät auton alle, ja kuolivat.
"Onko kaikki hyvin Joonas?"
"On, anteeksi. Niin siis seutu oli mukavaa, ja olin hyvä koulussa. Minulla oli muutama hyvä ystävä."
"Selvä. Kertoisitko seuraavaksi, mikä on suurin heikkoutesi?"
"No, en oikein tiedä onko min-", ehtii sanoa Joonas, ennen kuin uusi näky yllättää hänet. Nyt hän ei kuitenkaan ole enää samassa huoneessa, vaan metsän keskellä. Hän ei istu tuolissa, vaan seisoo. Joonas kuulee jotain ääntä vähän matkan päästä. Hän lähtee kävelemään sitä kohti. Pusikon takana hän näkee itsensä repimässä vaatteita kirkuvan naisen päältä. "Ei, älä!" huutaa nainen, mutta hänen kimpussaan oleva Joonas ei näytä välittävän, vaan jatkaa vain raiskaamista. Joonas katsoo itseään kauempaa, ja itkee.
Metsä hänen ympärillään haihtuu pois, ja hän on yhtäkkiä pimeällä kujalla. Joonas löytää kädestään rikkinäisen lasipullon, joka on verinen. Maassa makaa vanha mies, jonka kasvot ovat veriset, ja vaatteet repaleiset. "Ei, älä!" hän huutaa. Joonas tiputtaa kauhuissaan pullon maahan ja juoksee pois.
Tultuaan kulman taakse, hänen edessään näkyy uusi kohtaus menneisyydestä. Joonas istuu autossa, ja häntä kohti kävelee pieni tyttö. "Haluatko karkkia?" kuulee Joonas sanovansa. Tyttö nousee autoon, ja Joonas ajaa pois.
Sitten hän hätkähtää hereille ja näkee Haastattelijan kvartsinvärisessä huoneessa.
"Ei minulla ole heikkouksia." sanoo Joonas, ja yrittää estää kyyneleiden valumisen.
"Selvä. Viimeinen kysymys: Miksi sinun tulisi päästä Paratiisiin?"
"Koska olen hyvä ihminen."
Silloin kirkkaat valot syttyvät, ja vasemmanpuoleinen seinä nousee ylös. Sen takaa paljastuu studioyleisö.
"Noniin hyvä yleisö täällä studiossa ja siellä kotikatsomoissa, mitä mieltä olette? Olemme nyt nähneet Joonaksen mieleen, mutta, nyt seuraa illan tärkein kysymys: Onko Joonas Paratiisin arvoinen? Te tiedätte mitä tehdä, äänestäkää N-Y-T NYT!"
Sekä vihreä, että punainen valo syttyvät palamaan, ja alkavat vilkkua.
"Punainen vai vihreä, punainen vai vihreä?!" huudattaa Haastattelija yleisöä.
Hiljalleen punainen lamppu sammuu, ja vihreä jää palamaan. Joonas on hämmentynyt, mutta helpottunut. Hänen tuolinsa alkaa liikkua, kohti Paratiisia.
"Hei hei Joonas, hyvää matkaa Paratiisiin!" huutaa Haastattelija leveä hymy kasvoillaan.
Lamppuseinä nousee ylös, ja sen takaa paljastuu suuri uuni, joka on auki. Joonas tajuaa tilanteensa hyvin nopeasti, ja alkaa rimpuilla tuolissa.
"Ei, älä!" hän huutaa monta kertaa, kun tuoli liikkuu hitaasti, mutta varmasti uuniin, jonka raskas ovi sulkeutuu, ja joka sihisten käynnistyy. Suuret tulipatsaat syöksyvät uunin seinistä ja Joonas huutaa viimeiset huutonsa kameran, ja miljoonien katsojien edessä.
"Seuraavalla viikolla Punainen/Vihreä -ohjelmassa vieraanamme on sarjamurhaaja Pekka. Voi pojat, siitä tulee hieno ohjelma. Sitä ei kannata missata. Ensi viikkoon, hei heiiii!"
Kommentit
Lähetä kommentti