Lämmin tunne

40-vuotias Eerik on tullut vanhaan elokuvateatteriin katsomaan lempielokuvansa, jonka näytöksen hän löysi täysin sattumalta kävellessään teatterin ohi. Hän oli matkalla tappamaan itsensä, sillä koko hänen elämänsä tuntui täysin turhalta, ja tyhjältä. Kuitenkin suosikkielokuvan näkeminen viimeisen kerran tuntui hyvältä jäähyväiseltä tälle maailmalle.  

Istuessaan odotusaulassa Eerik katseli huoneen kaunista sisustusta, sen olisi pitänyt herättää hänessä edes jonkinlaisia tunteita, sen hän tiesi, koska niin hänelle oli opetettu koko hänen elämänsä ajan. Mutta ei, ei minkäänlaista tunteen muruakaan. Sisällä oli vain mustaa. Tervaa. 

Samalla hetkellä Tanja, 30-vuotias toimittaja, joka oli juuri palaamassa juttukeikalta, huomasi ulkona elokuvan mainosjulisteen. Kyseinen elokuva sattui olemaan hänenkin suosikkielokuvansa, joten hän päätti mennä sisään, koska hänellä oli siihen sopivasti aikaa. 

Aulassa oli nyt kaksi ihmistä. Heidän katseensa kohtasivat, ja he hymyilivät suomalaiseen vaivautuneeseen tapaan. 

Matti, elokuvateatterin toinen omistaja, ja toinen työntekijä, asteli keveästi kokolattiamatolla kohti salin ovea. Matti oli tyytyväinen, kun oli saanut suosikkielokuvansa esitysoikeuden ostettua suhteellisen halpaan hintaan. Häntä ei edes harmittanut, että vain kaksi ihmistä oli tullut paikalle. 

Tero, 45 vuotta, paiskaa salin ovet auki. Hän on raivoissaan. Hän ei voi sietää, että hänen juuri näkemänsä elokuva oli hänen mielestään väärä versio Blade Runnerista. Tero pitää vain Ridley Scottin alkuperäistä leikkausta ainoana oikeana versiona, koska hän on varttunut tämän version kanssa, ja tavallaan rakastunut siihen. Hänelle oli juuri näytetty tuorein, 2000-luvulla tehty leikkaus, josta muun muassa puuttuu Harrison Fordin selostusääni. 

Eerik ja Tanja ovat molemmat järkyttyineitä tästä raivonpurkauksesta. He katsovat toisiaan kauhuissaan, lamaantuneina. Matti kävelee Teron luo tiedustellakseen mikä on hätänä. Tero kertoo asiansa täysin sensuroimatta ja kovaan ääneen huutaen. “Vitun imbesilli!”

Elokuvan jälkeen Eerik ja Tanja kävelivät peräkkäin ulos salista ja elokuvateatterista kylmään ulkoilmaan. He lähtivät kumpikin omaan suuntaansa. 

Eerik lähti kävelemään kohti siltaa. Sillan keskellä hän katseli maisemaa ja horisonttia. Kaikki oli niin kaunista, mutta silti niin tyhjää. Hän otti puhelimen taskustaan, ja sulki sen. Ennen kuin Eerik oli hyppäämässä, käsi tarttui häneen. Tanja veti hänet kauemmas kaiteesta, ja halasi Eerikiä.  

Lämmin tunne.