Punainen

 

5.

Presidentti allekirjoitti vapisevin käsin. Pääministeri oli ojentanut hänelle mustan kynän, jonka verenpunainen muste valui paperille hitaasti. Tällä paperilla, tällä lailla, hallitus saisi oikeuden, jota ei pitäisi antaa kenellekään. Viimeinen kirjain piirtyi viattomanvalkoisen paperin pintaan. Mustat rivit lakitekstiä lainehtivat presidentin silmissä. Hän itki.

”Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.” sanoi pääministeri itsevarmasti hymyillen laittaessaan kynän silkkipukunsa taskuun. 

Eduskunnassa oli säädetty pikaisella aikataululla laki, jota televisiossa kritisoineet asiantuntijat oli vaiennettu. Hallitusta kritisoineet oli suljettu vankiloihin. Virallista totuutta vastustavat olivat hiljenneet. Sosiaalinen media oli suljettu.

2.

”Kaikki maan proletaarit, liittykää yhteen!” kuului huuto Eduskuntatalon katolta. Vallankumouksen johtaja heilutti sinivalkoista lippua. Matadori halusi tarkoituksella härnätä valtion härkää. 

Poliisit lähestyivät mielenosoittajia. Iskulauseet kaikuivat marmoripylväistä. Poliisien marssivat askeleet rytmittivät tätä näytelmää, jota pääministeri katseli huoneensa ikkunasta.

Kyynelkaasu lensi väkimassaan.

Kuten teki ensimmäinen kivi kohti poliiseja.

”Eteenpäin!” kuului huuto molemmilta puolilta.

Kymmentä minuuttia myöhemmin Mannerheimintie oli tyhjä ja punainen. Ruumiit oli kerätty pois. Ståhlbergin patsas makasi asfaltilla – poliisien kaatamana, mutta syy langetettaisiin mielenosoittajien niskaan.

4.

”Hei!” huusi mies eteisestä. Vaimo käveli hänen viereensä kuivaten käsiään punaiseen astiapyyhkeeseen. 

”Tämän kirjeen mukaan meidän on siirryttävä asumaan aidatulle alueelle kaupungin ulkopuolelle. Tässä sanotaan, että ensimmäinen juna lähtee jo huomenna. Meidän pitää ottaa mukaan vain kaikkein välttämättömin. Poliisit tulevat kolmen päivän päästä tarkistamaan asuntojen olevan tyhjiä.”

Olohuoneesta kuului vanhan miehen ääni. Hän muistutti Saksan 1930-luvun tapahtumista.

Perhe pakkasi. Nallekarhu mahdutettiin vielä mittojenmukaiseen punaiseen reppuun. 

Tuhannet askeleet kaikuivat Stockmannin vieressä ihmisjoukon kävellessä hitaasti kohti Rautatieasemaa. Valtion Rautatiet oli ottanut upouudet junansa käyttöön hallituksen käskystä. Ne olivat tulenpunaiset.

3.

Kellarissa paloi heiveröinen kynttilänvalo. Paksujen tiiliseinien sisässä kokousti joukko ihmisiä. Pienen puisen pöydän ääressä tutkailtiin suuria papereita, jolle vallankumouksen johtaja piirsi rauhallisten sanojen säestämänä tarkkaa suunnitelmaa.

”Pommit asetetaan tähän ja tähän. Ja tänne.”

Papereita värittivät punaisella kynällä tehdyt merkinnät. Väki nyökkäili ja hymyili, pian tämä kaikki olisi ohi.

1.

Mielenosoituksen toimiessa harhautuksena sahasivat kaksi pientä tiirikkaa vankkaa rautaristikkoa poikki. Kaksi minuuttia myöhemmin oli iskujoukko sisällä Eduskuntatalossa. Ensimmäinen pommi asetettiin hissien konehuoneeseen. Toinen pommi hallituksen istuntohuoneen alapuolelle. Nauhat yhdistettiin, pommit viritettiin. Kaikki oli valmista. He piiloutuivat.

Aivan aikataulunsa mukaisesti saapui pääministeri orgiahuoneestaan. Hän sulki oven perässään ja kiristi tuliterän solmionsa. Hänen italialaiset punaiset nahkakenkänsä natisivat kolkosti suuressa kivikäytävässä.

Samaan aikaan hallitus oli jo kokoontunut odottamaan johtajaansa. Raskaita puisia tuoleja vedettiin pitkän pöydän ääressä, kun he asettuivat istumaan. Sikarit oli sammutettu.

Iskujoukko seurasi kelloa. Hallitus oli tunnettu sekunnintarkasta toiminnastaan.

”5, 4, 3, 2, 1, nyt.” kuului kuiskaus komerossa.

Punaista nappia painettiin. Ketjureaktio käynnistyi. Se huipentui kahden räjähteen laukeamiseen. Ensin räjähti konehuoneessa. Hississä ollut pääministeri tunsi sen jalkojensa alla. Hän huomasi, kuinka hissin vaijeri alkoi löystyä. Hissikori lähti vapaaseen pudotukseen, jota kesti kymmenen sekuntia.

Seuraavaksi räjähti hallituksen huoneen alla. Marmorilattia alkoi halkeilla, ja ennen kuin kukaan ehti edes nousta paikaltaan, lähtivät hekin vapaaseen pudotukseen satojen kilojen kivilohkareiden joukossa. 

Punaisen tomun laskeuduttua tarkisti iskujoukko työnsä jäljen. Uudelleensijoitusministeri oli vielä hengissä, mutta yksi luoti riitti hänen viimeistelyynsä.

”Se luoti tiesi paikkansa.” sanoivat toisistaan tietämättä sekä isku- että poliisijoukon jäsen samaan aikaan.

Poliisi seisoi Eduskuntatalon katolla ja katsoi vallankumouksen johtajan elotonta ruumista savuava ase kädessään. Punainen väri laajeni tasaisesti valkoisen paidan rinnassa.

Tulenpunaiset junat olivat pysähdyksissä. Keskitysleirin kylmät savupiiput olivat vielä kaukana. Vallankumouksellisten räjähteet olivat katkaisseet rautatien vetureiden alta. Ihmiset tulvivat junasta ulos, kuten auringon säteet, jotka tulivat esiin pilven takaa.